Tiia Portugalissa

Olin tekemässä EVS jaksoani kolme viikkoa Portugalin pohjoisosassa, kalastajakylässä nimeltä Peniche, kesällä 2007 (10.6.-30.6.). Paikka oli mitä hurmaavin ja niin oli myös projektini.

Matkan sujui yllättävän kivuttomasti pientä koti-ikävää lukuun ottamatta. Suomen päässä oli hieman ongelmia kännykkäliittymän kanssa (VINKKI: kannattaa muistaa kysyä/hoitaa liittymäasiat kuntoon jo hyvissä ajoin, ja vielä varmistaa, että varmasti kaikki on kunnossa), mutta se ei onneksi matkaani mutkistanut kummemmin. Matka paikan päälle oli kovin jännittävä ja pitkä. Porista starttasin n.01.00 ja perillä asunnossamme Penichessä olin n.18.00-19.00. Välissä vietin tutorini kanssa aikaa Lontoon lentokentällä noin 7 tuntia.

Onneksi kun vihdoin pääsimme perille, vastassa oli tuleva kämppikseni Slovakiasta, joka laittoi iltapalaa ja oli kovin innoissaan tapaamisestamme. Meillä synkkasi saman tien. Onneksi minulla oli muutaman päivän ajan tämä tutorini mukanani, sillä hän oli ennenkin käynyt kyseisessä paikassa. Meitä vapaaehtoisia oli vain kaksi, mutta se ei minua haitannut, sillä meillä oli todella mahtavaa yhdessä. (Olisihan toki ollut kiva tutustua useampaan kulttuuriin, mutta silti). Tulimme toimeen kuin parhaat kaverit ja molemmin puolin jaoimme ilot, surut ja koti-ikävänkin. Kolmen viikon aikana koimme todella paljon yhdessä.

Peniche oli todella pieni kalastajakylä, jossa kaikki oli lähellä. Itse pidin paikasta ja se oli omalla tavalla ihanan syrjäinen. Kauppoja ja tekemistä oli riittävästi ja lähikauppojen myyjien kanssa tuli nopeasti tutuksi.

Projektini paikan päällä oli verrattavissa Suomen ILTIS-toimintaan. Työskentelimme n.7h päivässä. Lapset olivat mahtavia eikä kielimuuri ollut mikään este. Huomasin kyllä, että jos lapsilla on jotain tärkeää asiaa, he kyllä selittävät sen vaikka miten. Niin lapset kuin työntekijätkin ottivat minut avoimin mielin vastaan. Lasten kanssa teimme kaikenlaista. Me mm. leikimme suomalaisia leikkejä.

Viikonloppuisin kämppikseni oli Espanjassa ja minä yksin. Onneksi ohjelmaa oli ”pomon” tai muiden työntekijöiden puolelta tarjolla ja onneksi tartuin niihin tilaisuuksiin. Sitä kautta pääsin tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin sekä juomiin ja ruokiin! Mahtavaa! Portugalin ruokaa ja ruoka kulttuuria on kyllä ikävä, ruoka oli aivan mahtavaa (varsinkin jos tykkää kalasta). Paikatkin tulivat todella tutuiksi. Vieläkin muistan kaikki paikat ja osaisin kulkea siellä kuin kotonani.

Raha-asiatkin sujuivat mainiosti jo Suomesta lähtien. Sain yhdestä työkaveristani hyvän ystävän, jonka kanssa olemme noin kerran viikossa tekemisissä ja kämppikseni kanssa suunnittelemme jo uutta tapaamista. Kovasti odotan paluutani Penicheen. Matka oli kyllä ikimuistoinen kokemus! En kadu lähtöäni kyllä hetkeäkään. Kävi todella hyvä tuuri, kun kaikki sujui näin hyvin, ilman mitään ongelmia.

Suosittelen :)