| |
3 viikkoa (+ muutama extra päivä)
Heinäkuu 2006
Päätin aika myöhäisessä vaiheessa määränpääni lyhyelle
EVS:lle. Lopputuloksena oli Ranskan pikkukylä nimeltä Monclar de
Quercy, jota en edelleenkään osaa lausua. Tuttavallisesti Monclar.
Työpaikkana oli kansainvälinen työleiri, jossa kunnostettiin ikivanhaa
kappelia tulevaan nuorisokäyttöön.
Matka alkoi todella surkeasti; sairastuin edellisenä iltana ja
lentokoneessa olin kuumeessa. Lisäksi lentoni Pariisiin oli puoli
tuntia myöhässä, ja vaihtoon oli lopulta aikaa noin 15 minuuttia. Oli
todella mukavaa juosta henkihieverissä kentän toiseen päähän; onneksi
olin kuitenkin käynyt ennakkovierailulla, joten koneen vaihto oli
jokseenkin tuttua. Kyltit olivat ranskaksi, mutta onneksi ristiin
menevät lentokoneet kuvasivat vaihtoyhteyksiä. Ehdin juuri ja juuri
koneeseen. Toulousesta jatkoin bussilla ja junalla.
Yllätys, etteivät matkatavarani ehtineet mukaan. Viisi
päivää jouduin niitä odottelemaan, ja oli hieman noloa lainailla muilta
pyyhettä jne. Ranskassa ei erityisemmin pidetä kiirettä. Onneksi oma
makuupussi oli kuitenkin mukana. Nukuimme siis kaikki 15 tyyppiä
kahdessa huoneessa vieri vieressä, eli yksityisyyttä ei ollut. Suihkut
olivat ulkona, kuten vessatkin, pienissä kopeissa. Vaatteet pestiin
pihalla vadissa ja kuivatettiin kaiteella, josta ne välillä putoilivat
kadulle. Joka päivälle valittiin ruuanlaittotiimi; jokainen oli kerran
viikkoon tiimissä, joka laittoi aamupalat pöytään ja muut ruuat.
Muuten työskenneltiin 6 tuntia päivässä seiniä hakaten ja sementtiä
heitellen. Hellettä oli jatkuvasti yli 30 astetta, ja sain kerran
auringonpistoksenkin.
Se ympäristöstä. Kaupat olivat aika omituisesti auki, ja tupakka maksoi
järjettömän paljon. Valitettavasti en ollut tähän varautunut.
Apteekissa ei osattu englantia ja siinä olikin elekielestä hyötyä, kun
piti esittää, että on kurkku kipeä. Opin paikallisia ja muiden maiden
juomatapoja; espanjalainen kalimocho olikin suosittua porukassamme
(kokista ja punaviiniä). Edelleen tilaan joskus pastis’ia baarissa
(anisviinaa + vettä), mitä ystäväni kammoksuvat.
Porukkaa oli siis 15 tyyppiä, muun muassa Tshekeistä,
USA:sta, Etelä-Koreasta, Saksasta, Espanjasta ja Belgiasta. Yhtä lukuun
ottamatta muut olivat maksaneet leiristä, enkä paljoa mainostanut
olevani EVS. Olin ainoa pohjolan tyttö, ja niitä harvoja, jotka eivät
osanneet yhtään ranskaa. Aloinkin puhua englantia jopa unissani.
Kielitaitoni kehittyi jatkuvasti, ja kouluajoilta saadut pelot käyttää
kieltä kaikkosivat; Jenkkipoika jopa kysyi minulta, missä olen
viettänyt vaihto-oppilasvuoden, kun puhuin niin hyvää englantia. SE oli
kohteliaisuus minulle. Ihastuinpa poikaankin, mutta siitä ei sen
enempää.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli ihmeellinen. Ihmiset olivat mahtavia, ja
viikonloppuisin vierailimme keskiaikaisissa kaupungeissa ja muun muassa
Tour de Francella.
Elämyksiä riitti jatkuvasti, ja töiden jälkeen oli
mukava mennä
järvelle ottamaan aurinkoa ja uimaan lämpimässä vedessä. Varasin lennot
väärälle päivälle, joten jäin jenkkipojan kanssa hengaamaan Castresiin.
Liftasimme Albiin katsomaan kulttuurinähtävyyksiä, mikä oli MAHTAVA
kokemus! Yli vuosi on kulunut nyt. Olen pitänyt jonkin verran yhteyttä
leirin tyyppeihin, mutta en viime aikoina. Olisiko taas ehkä aika?
Paula
|
|
