Heini Slovakiassa

21.08. - 8.10.2008

Projekti: Konicek bez bariér, Kremnica

Mentorini Sonjan kanssa lähdimme matkaan, molemmat innostuneina tulevasta projektista. Olin menossa 6 viikkoa kestävälle EVS-jaksolleni keskelle Slovakiaa, ja mentorini oli mukana tutustumassa projektiin viikon ajan.

Lentokentällä Bratislavassa meitä oli vastassa pomoni Michaela ja hänen avomiehensä. He olivat mukavia ihmisiä, tosin minun oli hieman vaikea ymmärtää Michaelan murretta, etenkin aluksi. He veivät meidät pieneen kylään, Lutilaan, jossa tulisin asumaan Michaelan äidin luona. Ennen projektini alkamista, jo Suomessa, minulta kysyttiin haluaisinko majoittua asuntolassa vai perheessä, joista mieluummin olisin valinnut asuntolan. Kaikki ei siis mennyt aivan toiveiden mukaan, mutta käyhän se näinkin.

Perheeseen kuului äiti, mentorini Silvia sekä 19-vuotias poika, joka ei ensimmäisellä viikolla ollut kotona. Heillä oli myös Michaelan koira, 6 kissaa sekä kanoja. Talo oli nätti omakotitalo, josta sain huoneen yläkerrasta. Ihmiset olivat mukavia ja avuliaita, tosin äiti ei puhunut englantia.

Menimme jo ensi päivinä tutustumaan työpaikkaani; psykiatriseen sairaalaan ja hevostalliin. Tallilla oli 5 hevosta ja siellä harrastettiin hippoterapiaa. Hippoterapiassa on kyse esim. liikuntakyvyttömien/liikuntarajoitteisten lasten terapiasta, lapsi nostetaan hevosen selkään ja hevosta talutetaan, lapsen raajoja liikutellaan varovasti ja vaihdetaan asentoja, psykiatrin ja vanhemman läsnä ollessa. Minulle uusi asia, hippoterapia, oli yksi osa projektiani.

Sairaalan ja tallin läheisyydessä oli myös "ponipuisto", 4 Shetlanninponia, aasi ja laama. Myös ponit kuuluivat projektiini, tehtävänä opastaa vanhaa miestä ponien hoidossa ja käsittelyssä.

Virallisesti minulla alkoivat työt 25.8. Kaikki alkoi sujua hyvin alusta alkaen, töihin kuljin pomon kyydillä tai kahdella bussilla. Bussimatkoihin ja kävelymatkoihin meni päivässä reilut 2 tuntia. Vaikka välimatkat olivatkin lyhyitä, busseja ei aina mennyt sopivaan aikaan. Lisäksi ne olivat tupaten täynnä ihmisiä.

Talli sijaitsi Kremnica-nimisessä pienessä 5000 asukkaan historiallisessa kylässä. Ensimmäiset viikot työskentelin ponien kanssa, hippoterapiassa avustajana, sekä tallilla hevosten ja lapsien parissa. Alkuun oli tosi vilkasta, lapsia riitti. Ajanmittaan työ rutinoitui ja päivään kuului karsinoiden ja tallin siivoaminen, hevosten ruokkiminen ja hoitaminen ja lounaan jälkeen menimme usein maastoon ratsastamaan. Työkaverini eivät puhuneet englantia, mutta elekieli oli ihan toimivaa. Minulla oli keskimäärin 6 tuntia töitä päivässä.

Tutustuin paremmin myös perheeseeni, välillä vietin vapaa-aikaa mentorini kanssa sekä perheen pojan kanssa tutustuimme myös. Pojilla oli bändi, ja he soittivat rock-musiikkia meidän autotallissa. Sain kavereita myöskin töiden ulkopuolelta, joiden kanssa vietin vapaa-aikaa esim. kierrellessä Slovakiaa. Olen hyvin iloinen siitä että tutustuin heihin, heidän ansiostaan matkastani tuli mukavampi. Sain kavereita myöskin vapaaehtoisten tapaamisessa, joka kesti 5 päivää.

Kuten jo ennestään tiesin, Slovakiassa harva vanhempi ihminen osaa puhua englantia, ja palvelua englannin kielellä on syrjäisemmillä seuduilla vaikea saada. Paikka oli tosin niin pieni, että esim. bussikuskit yleensä muistivat minut ja tiesivät minne olen menossa. En kokenut kielimuuria ongelmaksi.

Kaikenkaikkiaan voin sanoa reissun olleen mukava ja työnkuvan odotuksia vastaava. Miinuspuoli löytyy pitkästä työmatkasta parin kilmometrin tosirankalla ylämäellä sekä pomoni lupaamista asioista, joita hän ei pitänyt. Onneksi näin ei sattunut montaa kertaa. Olisin myös innolla mennyt slovakian kielikurssille, mutta opetusta minulle ei ollut järjestetty. Opin itse jonkun verran sanoja sekä pari lyhyttä lausetta. Täytyy myöntää, että slovakialainen ruoka ei ollut mielestäni mitään herkkua, oli tietysti joitain ruokia joista pidin, pizza oli ehdoton suosikkini! Ja parempaa jäätelöä en ole syönyt missään aiemmin!

Eniten Slovakiasta tulen kaipaamaan kauniita vuoristoisia maisemia, nättejä ja iloisenvärisiä taloja, super-hyvää jäätelöä, suomalaiselle edullisia hintoja sekä alkusyksyn lämpimiä ilmoja. Voin suositella Slovakiaa matkustusmaana sekä projektia kaikille eläinrakkaille ja ulkoilmasta pitäville henkilöille!